maanantai 27. kesäkuuta 2011

Hei hei kuuma Espanja!

...olemme siis lähdössä huomenna takaisin Helsinkiin kesänviettoon! Täytyy kyllä sanoa että lähtö tapahtuu kreivin aikaan, tänne on nimittäin pari päivää sitten tullut aivan käsittämättömän kuuma. Täydellinen sää gazpacholle siis! Ken ei vielä tunne tätä loistavaa espanjalaista kylmää tomaattikeittoa, nyt on aika tutustua siihen. Edullista, virkistävää ja ennen kaikkea terveellistä! Tämä äärimmäisen yksinkertainen resepti on Fernándezin perheen ylpeys. Kaikkien ainesten tulee olla jääkaappikylmiä!


Herkullinen gazpacho


1/2 sipulia (tämän voi jättää poiskin jos et pidä sipulista tai jos pelkäät sen olevan liian voimakasta)
6-7 kypsää punaista tomaattia
1 kurkku
2 punaista paprikaa
n. 1/2 dl hyvää oliiviöljyä
maun mukaan: sitruunamehua, hyvää viinietikkaa, suolaa, pippuria

 Laita sipulinpuolikas pariksi tunniksi veteen, jotta maku ei ole liian pistävä. Leikkaa tomaateista kannat pois, kuori kurkku ja leikkele kaikki kasvikset blenderin mentäviksi lohkoiksi. Aloita kovemmilla aineksilla (sipuli, kurkku) ja heitä sitten mukaan paprika ja tomaatit. Blendaa täydellä teholla ainakin puolisen minuuttia, jotta keitosta tulee silkkinen; gazpachossa ei kuulu olla sattumia. Mausta hyvällä öjlyllä ja muilla haluamillasi höysteillä (tässä on oiva tilaisuus ottaa vauvan annos erilleen ennen mahdollisen suolan lisäämistä). Jos maltat odottaa, anna keiton seistä hetki kylmässä.

 Iris tykkäsi kovasti gazpachosta ja joi sitä suoraan mukista niin kuin paikalliset (itse en vielä osaa mieltää tätä juomaksi vaan käytän mieluummin lusikkaa). Ja tästä päästäänkin sormiruoka-aiheeseen: joku ehti jo viisastelemaan, että "no kato vaan, eikö tohon sun filosofiaan kuulunut olla soseuttamatta lapselle yhtään mitään"? Voi voi, siitä ei lapsentahtisessa sormiruokailussa ole ensinkään kyse. Ideahan on päinvastoin se, että lapsi tutustuu omassa tahdissaan siihen mitä muukin perhe syö, oli se sitten rakenteeltaan millaista tahansa. Päinvastoin ainakin meillä suurin päämäärä on, ettemme mene mihinkään "nyt ostamme kalliilla rahalla vauvalle vauvanruokaa, vauvanmaitoa, vauvanjugurtteja ja vauvanpuuroja!" -lankaan koska haluamme nimenomaan että Iris syö mahdollisimman pitkälti samaa ruokaa kuin kaikki me muutkin ja on aivan samanarvoinen ruokapöydän jäsen muin muukin perhe.

ps. Oma ensikosketukseni gazpachoon oli Almodóvarin mahtava elokuva Naisia hermoromahduksen partaalla, jossa klassikkokeitto on tärkeässä roolissa...
pps. Ja vielä: Joissakin kerettiläisresepteissä gazpachoon ängetään myös kuivahtanutta leipää ja/tai valkosipulia, mutta siinä tapauksessa kyseessä onkin andalusialainen salmorejo eikä ollenkaan gazpacho! Jotkut kehottavat myös kalttaamaan tomaatit (kamala vaiva!) mutta se on aivan turhaa ja lisäksi keitto menettää kauniin syvänpunaisen värinsä, jos tomaatinkuoret eivät ole mukana.

torstai 23. kesäkuuta 2011

Papi kokkaa

Kun Iriksen isä laittaa ruokaa, keitoksessa on yleensä aina paistettua sipulia ja paprikaa. Yksi hänen kestosuosikeistaan on meksikolainen papukastike, jonka keksimme sopivan vauvallekin, kunhan vain suolan jättää pois. (Moni ihmettelee kun Iris syö mausteistakin ruokaa, mutta se on kelvannut hänelle jo alusta alkaen.) Me aikuiset käärimme kastiketta tortillan sisälle; Iris herkuttelee sitä sellaisenaan. Erityisesti pavut (löysimme luomuja & suolattomia kidneypapuja) ovat hauskaa poimittavaa, nyt kun pinsettiote alkaa olla täysin hallinnassa.


Meksikolainen papukastike


2 sipulia
3 paprikaa (mielellään erivärisiä)
4 tomaattia
1 tl korianteria
1 tl chiliä
1 tölkki kidneypapuja (huuhtele ennen käyttöä!)
öljyä paistamiseen


Paista sipuli- ja paprikasilppu pannulla (huom. leikkaa vauvan käteen ja suuhun suunnilleen sopivia paloja, eli ei liian pieniä!). Lisää mausteet ja paista hetki. Kun sipuli on kuullottunut ja pehmentynyt, lisää tomaatit sopivina lohkoina. Kun tomaatti on pehmentynyt (noin viisi minuuttia) ja ruoka näyttää valmiilta, lisää pannulle vielä pavut. Sekoittele, lämmitä ja herkuttele!

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Pique-nique!

Tänne Madridiinkin on vihdoin tullut todella kuuma (pitkään kuulosti Suomen-kaverien juttujen perusteella siltä, että asetelma oli päinvastainen, mutta nyt Suomessa näyttää taas olevan kylmä?) joten olemme viihtyneet ulkosalla paremmin kuin hyvin. Olemme melkein joka päivä puistoilleet (tänään mm. viihdyimme pitkään kuuluisassa Retirossa!), tässä parhaat ruokavinkit vauvapiknikille:

- suolattomia riisikakkuja (esim. näissä on vain 0,3% suolaa ja sopivat siksi hyvin vauvalle)
- maustamattomasta tofusta leikattuja tikkuja (jos oikein herkutella haluaa, näitä voi marinoida pari tuntia jääkaapissa esim. sitruuna/limemehussa, öljytilkassa ja korianterijauheessa)
- keitettyjä (esim. tähteeksi jääneitä) jääkaappikylmiä perunoita, jotka on leikattu pitkulaisiksi tikuiksi ja maustettu varovasti esim. paprikamausteella
- puolitettuja kirsikkatomaatteja
- kurkkutikkuja
- banaaneja 
- puolitettuja viinirypäleitä
- puolitettuja kirsikoita
- tuoreesta ananaksesta leikattuja rinkuloita (hauskat leikkuuohjeet löytyvät täältä)


...jos ainesosia vain on tarpeeksi, tässä on koossa hellepäivän lounas koko porukalle. Eräänä päivänä olin oikein reipas ja loihdin vielä dipin (riisikakkuviipaleille, tofulle ja perunatikuille): maustamatonta soijajugurttia, persiljaa, mustapippuria ja pieni loraus oliiviöljyä vain sekaisin! Soijatuotteet eivät ole yhtä herkkiä pilaantumaan kuin maito, mutta dippi kannattaa silti yrittää pitää kylmässä nauttimiseensa saakka.

Olin lisäämässä listaan vielä vettä, mutta sitten muistin, että tästähän oli olemassa hyvin ristiriitaisia mielipiteitä: milloin teidän lukijoideni mielestä vauvoille suositellaan aloitettavaksi veden juontia? Sain itse jälleen kerran neuvolasta hyvin ristiriitaisia ohjeita: lomalla oleva suosikkineuvolatätini kehotti lykkäämään veden antamista melkein vuoden ikään, täällä Espanjassa sitä taas tuputettaisiin jo täysimetetyille. Itse olisin taipuvainen ajattelemaan, että ympäri vuorokauden lapsentahtisesti imetettävät vauvat eivät välttämättä tarvitse muuta janojuomaa kuin äidinmaitoa, mutta että poikkeuksellisen kuumissa olosuhteissa vesihuikat ovat ihan hyväksi ja että mukiin tutustuminen on hyvä idea jo mahdollisimman varhain. Niinpä piknikeillä Iriksellä on ollut oma pikkuriikkinen vesipullo, josta hän välillä hörppää niin innokkaasti että vettä loiskuu vaatteitakin viilentämään.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Puuron uusi olomuoto

Olen joskus tainnut ihmetellä ääneenkin, miksi Suomesssa lapsille tyrkytetään puuroa joka ainoa päivä, aamuin illoin. Luulisi, että suurinkin puuron ystävä pikku hiljaa kyllästyy!

Olemme huomanneet, että Iris (joka vielä hallinnoi lusikkaa kohtuullisella menestyksellä) herpaantuu lusikoitavista ruoista käyttäisi kaikkein mieluiten käsiään, oli kyseessä sitten mikä ruoka tahansa. Myös puuron hän toisinaan nappaa lusikasta ja tunkee suuhunsa, ja voitte vain arvata minkälainen sotku siitä syntyy. Kekseliäänä äitinä keksin, että puurohan voisi saada uuden olomuodon: nyt olen jo useampana iltana leiponut pieniä puuroleipäsiä, joita Iris rakastaa natustaa. Uunista otetun leivän päälle ihanasti sulavan juuston tai esimerkiksi tomaattiviipaleiden kanssa tämä on loistavaa illallista muullekin perheelle! Lisäksi tämä on helppoa kuin heinänteko.

Puuroleipäset


2 kuppia kaurahiutaleita (desilitramittamme on kadonnut, joten käytän Arabian pieniä Teema-kuppeja, lienevät noin reilun desilitran vetoisia)
½ kuppia vehnäjauhoja
½ kuppia jotain valinnaista viljaa (olen laittanut mm. ruishiutaleita ja -rouhetta)
1 tl leivijauhetta
1-1½ kuppia vettä
n. ½ kuppia oliiviöljyä


Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vesi & öljy ja sekoita. Iske uunipellille pieniä leipäsiä ja paista 200 asteessa noin vartti.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Miten saan vauvan syömään?

Ei hätää, otsikon kysymys on puhtaasti retorinen! En edelleenkään kannata tuputtamista (en edes mitään viatonta "lentokone tulee" -syöttöleikkiä) enkä itse asiassa edes lapsen syöttämistä. Jaksan edelleen uskoa siihen, että kunhan hyvää ja monipuolista ruokaa (ja tietenkin rintamaitoa tai tarvittaessa korviketta) on tarjolla, terve lapsi kyllä ottaa sen minkä tarvitsee.

En siitä huolimatta voi väittää, etteikö neuvolan tädin kauhistus Iriksen hitaasti kasvaneesta painosta edelleen kaikuisi korvissani. Huoltani lievensi huomattavasti se, että täällä Espanjan aivan vastaavassa (tai no, hiukan ankeammassa) neuvolassa hennosta vauvasta ei oltu moksiskaan; ilmeisesti täkäläisten käyrien mukaan hän onkin yllättäen aivan ok. Taas nähtiin, kuinka absoluuttisia nuo pahuksen käyrät ovat...

Vaikka siis mitään syytä huoleen ei ole, päätin kuitenkin varmistaa, että Iris saa vähäisistä närppimisistään tarpeeksi energiaa. (Blw:n oppien mukaan häntä ei siis edelleenkään syötetä, mutta mikään ei kiellä tekemästä tarjotusta ruoasta hiukan tuhdimpaa...) Päätin siis lisätä hänen rakastamiensa riisikakkujen päälle kerroksen luomutahinia, jonka rasvaprosentiksi ilmoitetaan 56 %.Yummy! Tahini on sataprosenttista seesaminsiementahnaa; olen tässäkin pahis, sillä neuvolan ohjeissa sanotaan että mitään pähkinöitä tai siemeniä ei suositella alle yksivuotiaille. Ainakin minä järkeilisin niin, että syitä on tasan kaksi: tukehtumisvaara ja allergiariski. Ja koska tahini on täysin mössöksi jauhettua ja koska blw-kirjallisuus käskee antamaan surutta kaikenlaista, mistä muille perheenjäsenille ei ole tullut allergiaa, Iris on ahminut sitä hyvällä halulla jo useampana päivänä. Tahini on muuten myös superhyvä kalsiumin lähde!

ps. Olen ymmärtänyt, että otsikon kysymys pyörii yleensä kaikkein eniten niiden vanhempien huulilla, jotka syöttävät vauvalleen soseita. Olen monta kertaa todistanut kahvilassa tai kaupungilla sotaa, joka syntyy kun epätoivoinen äiti yrittää tunkea lusikkaa suuhun lapselle, joka puristaa huulensa kiinni ja rimpuilee. Tähän minulla on vain yksi neuvo: kokeilkaa sormiruokaa! Irishän siis todellakin syö ja maistaa kaikkea, vaikka alas menevä ruoan määrä on huomattavan vähäinen.

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Kylässä

Vietimme viikonloppua Iriksen Espanjan-puolen isoisän siskon (isotädin? olen huono näissä!) luona maan pohjoisosassa Leónissa. Suhtauduin alun perin matkaan vähän nihkeästi. Paitsi että vauvan kanssa matkustamiseen liittyy uskomaton pakkaaminen ja säheltäminen eikä autossakaan enää nukuta samaan malliin kuin pikkuvauvana, olin varautunut taas kerran joutumaan selittämään alusta lähtien kaikki outoutemme: perhepedin, sormiruokailun, vvv:n (tässä blogissa ei olekaan ollut puhetta tästä kiinnostavasta menetelmästä, jonka ansiosta Iriksen vaipat likaantuvat enää kerran-pari päivässä ja potta on jo nyt yhdeksän kuukauden iässä kovassa käytössä), kantoliinat... you name it.

Olin kuitenkin erittäin iloisesti ja positiivisesti yllättynyt siitä, että tämä vanhan kansan täti suhtautui kaikkeen ikään kuin nostalgisen ilahtuneena: ai kuinka ihanaa, että joku tekee asiat samalla tavalla kuin silloin kuin minä olin lapsi eikä ole mennyt mukaan näihin moderneihin hömpötyksiin. Jos nyt ruoasta puhutaan, niin täti viittasi tällä kaiken maailman purkkiruokiin, valmissoseisiin ja ylipäänsä ajatukseen siitä, että vauvalle täytyy olla joku täysin erillinen "vauvamainen" ruokavalio, jonka ainesosat pahimmassa tapauksessa ostetaan valmiina kalliiseen hintaan. (Täällä melkein kaikki soseruoka samoin kuin paljon käytetyt äidinmaidonkorvikkeet ovat myynnissä lähinnä apteekeissa, joista pohjoismaisesta näkökulmasta melkoisen avuttomat vanhemmat kuuliaisesti ostavat kaiken.) Hahaa, taas nähtiin, ettei sormiruokailu ole mikään moderni hömpötys!

Viikonlopun aikana Iris keskittyi syömään erityisesti montaa paikallista kalalajia, tuorepuristettua appelsiinimehua, maustamatonta soijajugurttia sekä kauden hedelmiä, joista kaikkein suurin herkku oli tämä Leónin alueen erikoisuus, valkoinen kirsikka! Tämä sormiruoka maistui kyllä aikuisillekin...
ps. joku lukija oli löytänyt tänne hakusanoilla "Seat'n'sack ainoana syöttötuolina". Tämä loistava matkasyöttötuoli oli taas kerran mukanamme (itse asiassa se taitaa olla tuossa kirsikkakuvan taustalla) ja kyllä, se on aivan mainio keksintö! Jos lapsi istuu jo itsenäisesti pidempiä hetkiä (SS:hän ei mitenkään tue häntä, pitää vain paikallaan) niin en keksi mitään syytä, miksei se voisi olla ainoa syöttötuoli!

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Itsetehty tomaattikastike pastalle

Yksi niistä ruoista, joissa itsetehty ja kaupan versio eroavat eniten toisistaan, on tomaattikastike. Eikö Suomestakin ala kohta saada tuoreita tomaatteja alle eurolla kilo? Sitten vain ihanaa tomaattikastiketta tekemään! Teen tätä usein pakkaseen, talvella se toimii hyvin esim. pizzan tomaattikastikkeena. Suolattomana kastike sopii loistavasti vauvallekin, aikuisten versiota voi tuunata vaikka reilulla mozzarella-annoksella, kuten me teimme.

Tomaattikastike


4 sipulia
4 valkosipulinkynttä
8-10 tomaattia
rasia kirsikkatomaatteja


öljyä, pippuria, ripaus suolaa, ripaus sokeria
(aikuisille mahdollisesti mozzarellaa)


Pilko sipulit ja valkosipulit. Freesaa öljyssä kullankeltaiseksi. Lisää tomaatit lohkoina ja keitä/paista ainakin puoli tuntia, mieluummin vielä paljon kauemminkin - mitä kauemmin jaksat porisuttaa, sen ihanampi maku! Mausta pippurilla (ja suolalla & sokerilla). Tarjoa pastan kanssa ja laita päälle esim. hyvää juustoa.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Mikroahdistus

Joku sanoi, että lapsen synnyttyä sitä suhtautuu ruokaan aivan uudella tavalla. En tiedä pitääkö se minun kohdalla paikkani aivan sataprosenttisesti (olen aina karsastanut roskaruokaa enkä ikinä nauttinut karkeista tai erityisesti muistakaan herkuista - no joo, jätettäköön suklaa, jäätelö ja juustokakku mainitsematta), mutta ainakin olen ruvennut tuijottamaan erilaisia lisäaineita, kemikaaleja ja torjuntamyrkkyjä aivan uudella tavalla. Olisi tietenkin ihanaa tarjota Irikselle luomuruokaa päivästä toiseen, mutta kun se on kallista, tarjonnaltaan täysin sattumanvaraista eikä silti mitenkään riskitöntä sekään: e. coli -bakteerin aiheuttajaksi on jo kertaalleen epäilty espanjalaisia luomukurkkuja (juuri sitä tyypillistä ruokaa jota voisin Irikselle täältä ostaa) sekä saksalaisia luomuituja (omia potentiaalisia herkkujani). Niin kuin näissä ei olisi tarpeeksi, luin juuri valtavan reportaasin mikroaaltouunin haitoista. Kaikki varmaan ovat kuulleetkin, että mikroaallot ovat haitallisia hormonituotannollemme ja että aallot muuttavat esimerkiksi kasvisten mineraalit mahdollisesti syöpää aiheuttaviksi vapaiksi radikaaleiksi. Olin aina tuudittautunut ajattelemaan, että nämäkin asiat ovat ihan ok, jos mikrossa ei lämmitä ihan jokaikistä ateriaa. Jutussa mainittiin kuitenkin myös se, että aallot tuhoavat suurimman osan ruoan vitamiineista, entsyymeistä ja antioksidanteista.

Jos siis lämmitän Irikselle edellisen päivän wokkia mikrossa, onko lopputuloksena vitamiinitonta syöpäruokaa? Ei nyt varmaan kuitenkaan: kohtuus kunniaan tässäkin asiassa. Rupesin kuitenkin miettimään, voisinko jollain helpolla konstilla vähentää mikron käyttöä. Kuten varmasti melkein kaikkien pikkulasten vanhemmat, teemme puuron aamuin illoin mikrossa. Päätin kuitenkin kokeilla onneani ja heittää kaurahiutaleiden päälle kiehuvaa vettä (1 osa hiutaleita, 2 osaa vettä) ja a vot: noin viiden-kymmenen minuutin odottelun päästä Iriksellä oli täydellinen mikroton puuro. Ja kirsikoita päälle!

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Kirsikkamania

 Voiko vauvalle antaa kirsikkaa, jossain kyseltiin. No kyllä meillä ainakin annetaan! Tämä vanhempien suurensuuri herkku on Espanjan alkukesän herkku ja maksaa lähikaupassamme alle kaksi euroa kilo. Kirsikka on sormiruokailijan unelmaruokaa: makeaa ja sopivankokoista pinsettioteharjoituksiin (kunhan vain kiven poistaa). Huraa!

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Kosmopoliittivauva

Huomasin joku aika sitten bloggerista, että blogiini on tultu pari kertaa hakusanoilla "joka päivä ravintolassa". Hahaa, emme me nyt sentään ihan joka päivä ulkona syö, mutta täytyy myöntää, että aika usein kuitenkin. Varsinkin nyt, kun Iris istuu mielellään ruokapöydässä seurustelemassa pidempäänkin, meillä on käytössä loistava kuvassa näkyvä Seat'n'Sack ja - tärkeimpänä - hän syö jo lähes kaikkea mitä mekin, ravintolakäynneistä on tullut antoisia. Eilen esimerkiksi lounastimme Madridin parhaaksi kasvisravintolaksi valitussa Isla del Tesorossa. Täytyy myöntää, että pipomme on löystynyt aika paljon Iriksen syömisten suhteen: en enää pidä listaa hänen maistelemistaan uusista ruoka-aineista vaan esimerkiksi ravintolassa annan hänelle pienen annoksen omasta ruoastani, jos siinä ei ole maitotuotteita tai paljon suolaa. Esimerkiksi ylläolevassa kuvassa oleva rusina-couscous ja tofupiirakka maistui Irikselle oikein hyvin.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Lieden takana taas!

Hola hei pitkästä aikaa! Blogi on ollut suorastaan hämmentävän hiljainen melkein viikon, mutta siihen on hyvä syy: sain vihdoin viime lauantaina purkkiin pitkään stressaanneen projektini ja väittelin tohtoriksi! Sen jälkeen pakkasimme kimpsut, kampsut ja kestovaipat ja lähdimme Madridiin tervehtimään isovanhempia ja viettämään hiukan lomaa.

Olemme koko perhe syöneet masentavan yksitoikkoista ruokaa ennen suurta koitosta, koska ruoanlaittoon ei ollut yksinkertaisesti aikaa. Oi, kuinka olenkaan kaivannut rentoa kokkailua ja Iriksen ruokailun kunnollista suunnittelua! Eilen pääsin pitkästä aikaa lieden ääreen ja loihdin meille tällaisen wokin:

Vauvaystävällinen wokki

2 isoa sipulia

2 vihreää paprikaa
1 munakoiso
1 paketti tofua
3 nyyttiä nuudeleita (sellaisia, joiden ainesosina on vain vehnäjauhoja ja vettä!)
n. 2 tl korianteria
n. 3-4 rkl kookoshiutaleita
öljyä

aikuisille: soijakastiketta ja jotakin pähkinöitä


Silppua vihannekset (mielellään sormiruokailijan nyrkkiin sopiviksi suikaleiksi). Heitä
ne pannulle öljyyn kuullottumaan. Kun vihannekset ovat pehmentyneet, laita joukkoon tofu. Kun kaikki näyttää kypsältä, murustele mukaan kuivat nuudelit. Heitä päälle hiukan kiehuvaa vettä ja odottele, että nuudelit imevät nesteen. Lisää vettä niin kauan että nuudelit ovat kypsiä. Mausta korianterilla ja kookoshiutaleilla. Lisää aikuisille hiukan soijaa ja kourallinen pähkinöitä.