tiistai 7. kesäkuuta 2011

Mikroahdistus

Joku sanoi, että lapsen synnyttyä sitä suhtautuu ruokaan aivan uudella tavalla. En tiedä pitääkö se minun kohdalla paikkani aivan sataprosenttisesti (olen aina karsastanut roskaruokaa enkä ikinä nauttinut karkeista tai erityisesti muistakaan herkuista - no joo, jätettäköön suklaa, jäätelö ja juustokakku mainitsematta), mutta ainakin olen ruvennut tuijottamaan erilaisia lisäaineita, kemikaaleja ja torjuntamyrkkyjä aivan uudella tavalla. Olisi tietenkin ihanaa tarjota Irikselle luomuruokaa päivästä toiseen, mutta kun se on kallista, tarjonnaltaan täysin sattumanvaraista eikä silti mitenkään riskitöntä sekään: e. coli -bakteerin aiheuttajaksi on jo kertaalleen epäilty espanjalaisia luomukurkkuja (juuri sitä tyypillistä ruokaa jota voisin Irikselle täältä ostaa) sekä saksalaisia luomuituja (omia potentiaalisia herkkujani). Niin kuin näissä ei olisi tarpeeksi, luin juuri valtavan reportaasin mikroaaltouunin haitoista. Kaikki varmaan ovat kuulleetkin, että mikroaallot ovat haitallisia hormonituotannollemme ja että aallot muuttavat esimerkiksi kasvisten mineraalit mahdollisesti syöpää aiheuttaviksi vapaiksi radikaaleiksi. Olin aina tuudittautunut ajattelemaan, että nämäkin asiat ovat ihan ok, jos mikrossa ei lämmitä ihan jokaikistä ateriaa. Jutussa mainittiin kuitenkin myös se, että aallot tuhoavat suurimman osan ruoan vitamiineista, entsyymeistä ja antioksidanteista.

Jos siis lämmitän Irikselle edellisen päivän wokkia mikrossa, onko lopputuloksena vitamiinitonta syöpäruokaa? Ei nyt varmaan kuitenkaan: kohtuus kunniaan tässäkin asiassa. Rupesin kuitenkin miettimään, voisinko jollain helpolla konstilla vähentää mikron käyttöä. Kuten varmasti melkein kaikkien pikkulasten vanhemmat, teemme puuron aamuin illoin mikrossa. Päätin kuitenkin kokeilla onneani ja heittää kaurahiutaleiden päälle kiehuvaa vettä (1 osa hiutaleita, 2 osaa vettä) ja a vot: noin viiden-kymmenen minuutin odottelun päästä Iriksellä oli täydellinen mikroton puuro. Ja kirsikoita päälle!

3 kommenttia:

  1. Minullakin oli täsmälleen sama ahdistus, silloin kun aloiteltiin kiinteitä Lennin kanssa! Googletin ihan huolella asiaa ja lopputulema taisi olla, että asiasta on aika ristiriitaisia tutkimustuloksia ja mielipiteitä. Päätin sitten, että lämmitän mikrolla ne kerrat kun lämmitän, kunhan suurin osa ruoasta tehdään perinteisellä tyylillä. Eikä ruoan valmistaminen pannulla, kattilassa ja uunissakaan kaiketi ihan ongelmatonta ole? ;-) Ihan raakaravinnolle en viitsi heittäytyä! :-)

    Olen muuten itse elänyt ilman mikroa melkeinpä koko aikuisikäni enkä käytä sitä vieläkään kovin usein (en nyt muista miksi se ostettiin, sopii kai keittiön sisustukseen...). Puurofanina en tekisi ikinä puuroa mikrossa, vaan keitän sen aina rauhassa kattilassa kunnolla haudutellen. 

    VastaaPoista
  2. Ihanaa kuulla, että jollakin toisella oli sama ajatuskulku - en tunne itseäni ihan niin paranoidiksi enää! :D!

    Puuro on muutenkin alkanut konseptina hiukan kyllästyttää (sekä lusikan kanssa vielä aika heikosti operoivaa Iristä että meitä vanhempia, jotka siivoamme sotkun): keksin tänään leipoa kaurahiutaleista+pienestä määrästä vehnäjauhoa kohottamattomia uunileipäsiä, jotka upposivat Irikseen tuhat kertaa paremmin kuin puuro luultavasti juuri käteen sopivuutensa takia. Eli perinteiset menetelmät taas kerran kunniaan!

    VastaaPoista
  3. Meillä myös mikro -ahdistus, ja parasta puuroa tulee meidän 8kk tytsykän mielestä pikkiriikkisessä kattilassa hellalla:-)muutenkin haluaisin kokonaan mikrosta luopua mutta kun muut lapset ja mies pistää vastaan.... ja onhan se suurperheen luottolaite, kun viisi on koulussa ja kaksi pikkuista kotona, et ruokaa saa lämmitettyä nopeasti. Mutta ahdistaa tuo silti kun eihän tuota tiedä miten 10v kuluttua tiedetään mikroruuasta:-(

    VastaaPoista