Päärynä kädessä ei saa juosta!

Kuulutin täällä blogissa ihan vähän aikaa sitten sitä, että minä en kyllä sitten salli minkäänlaisia leluja ruokapöytään ja muutenkin yritän pitää yhteisistä ruokahetkistä kiinni. Kiva ja kaunis idea, mutta se nyt vain ei enää oikein toimi, kun Iris hetken haarukoituaan alkaa nopeasti venkoilla syöttötuolissa ja haluaa esitellä uutta taitoaan: ympäriinsä juoksentelua. Usein me vanhemmat olemme siinä vaiheessa vielä syömässä, ja Iriksen uusi erikoisuus on tehdä pieniä syöksyjä meidän luoksemme, napata mukanaan jotakin käteen sopivaa ruokaa (tänään mm. minulta päärynän!) ja jatkaa sitten juoksentelua sitä syöden. Syvä huokaus... Ellei niistä kuuluisista käyristä olisi tolkutettu niin paljon, nappaisin varmaan päärynäni takaisin, mutta nyt olen iloinen kaikesta mikä vain maistuu, joten antaa juosta vain.

Pullaa!

En nyt kuormita silmiänne pullaohjeilla, sillä jokaisella emännällä on varmasti oma paras ohjeensa (eikä espanjalaisella huonolla kuivahiivalla näistä yksilöistä tullut kovin erikoisia)! Sanonpahan vain, että leivoin ensimmäistä kertaa Iriksen elämän aikana pullaa -- ja suosio oli taattu! Irikselle on viime viikkoina pukannut kulmahampaita ja syöminen on taas ollut vähän sitä sun tätä, mutta pullat saivat suun jopa hienoiseen hymyyn. Totuus on tietenkin se, että näissä veijareissa on vähän sokeria... En tiedä olenko täällä Espanjassa jotenkin löystynyt (täällä lapsille annetaan kaikenlaista oikeasti järkyttävää tikkareista valmisleivoksiin ja jatkuviin sokerisiin mehuihin...) vai onko neuvoloiden painopropaganda saanut minut ajattelemaan, että "kaikki käy, kunhan joku uppoaa", mutta alan suhtautua aika löysin rantein siihen, että Iris herkuttelee jollakin suht kotoisalla herkulla. Mitä te muut olette mieltä: yritättekö pitää lapsenne erossa herkuista hamaan tulevaisuuteen saakka, vai uskotteko että liika kieltäminen tekee kielletystä hedelmästä sitäkin kiinnostavamman? Pelkäättekö hammaspeikkoja? (sivuhuomautuksena kerrottakoon että minä ostin Irikselle Suomesta apteekista saatavia Katti Mattisen (!) xylitol-pastilleja ruoan jälkeen annettavaksi, mutta niiden vaikutus oli hiukan liian laksatiivinen, joten ne toistaiseksi jäivät...)

Haarukka on pop!

 En tiedä onko "sormiruokailu" enää kaikkein sopivin termi, koska Iris ei oikein tahdo koskea enää mitään ruokaa muuten kuin suuresti rakastamallaan haarukalla. Asetelma on suloinen mutta tavallaan hiukan hankala: niinkin vaivattomat ruoat kuin leipä ja juusto(viipaleet) ovat tällä hetkellä poissa muodista. Kaikkein parasta herkkua juuri nyt ovat kikherneet ja pasta -- kikherneiden kanssa Iris jaksaa sährätä vaikka kuinka kauan! Suuhun, plop!