Nopeat kikhernemunakkaat

Tänään piti saada illallista nopeasti pöytään, ja muistin että meillä on vielä kaapissa kikhernejauhoja (myydään Suomessa myös nimellä gram-jauhot). Tästä erittäin proteiinipitoisesta ja muutenkin terveellisestä jauhosta saa mahtavia kasvis"munakkaita", joihin tänään laitoin täytteeksi tomaattia - muita hyviä täytevaihtoehtoja ovat esimerkiksi sipulit tai oliivirenkaat. Pieninä palasina munakas on tähän mennessä täydellisintä ruokaa Iriksen haarukkatreeneihin!!

Kikhernemunakkaat

3 dl kikhernejauhoja
3 dl vettä
(1 tl suolaa)
1-2 tl paprikajauhetta
1-2 tl korianteria
1-2 tl currya
haluamasi täyteaines
paistamiseen öljyä

Sekoita täytteen aineet keskenään ja anna seistä ainakin vartin verran. Paista sitten pannulla vähintään sentin paksuisia "munakkaita"; käännä ne vasta kun taikina on hyytynyt pinnalta, muuten paistos hajoaa.

Rumaa jugurttia

Ostin muutama päivä sitten läheisestä luomumarketista löytynyttä Sojade-jugurttia. Syön yleensä kaikki jugurttini soija- tai kauraversioina, mutta Sojade oli toistaiseksi uusi tuttavuus. Kun avasin purkin, piti oikein tarkistaa kaksi kertaa, oliko päiväys kunnossa. Jugurtti (jonka makuna oli omena-granaattiomena) nimittäin näytti todella luotaantyöntävän harmaalta, ikään kuin rappauslaastilta. Kuva ei nyt tee oikeutta, mutta tässä kuitenkin todistusaineistoa:

Itse jugurtti oli kuitenkin aivan käsittämättömän hyvää; ehdottomasti parhaan ja aidoimman makuista hedelmäjugurttia pitkään aikaan. Toisin kuin monissa muissa soija/luomu/ym. jugurteissa, siinä oli pelkkää ei-raffinoitua raakaruokosokeria, mitä ainakin Iriksen kannalta pidän parempana kuin valkoista sokeria, jota 99% kaikista jugurteista automaattisesti sisältää. Lisäksi jugurtissa ei ollut epämääräisiä "aromeita" tai muuta, pelkkää oikeaa omenaa ja granaattiomenaa. Iris söi jugurttia onnellisena ja melkein enemmän kuin minä. Jugurtti (joka todella oli hämmentävän tuhkanharmaata) sai pohtimaan, mihin niitä kaikkia miljoonia keinotekoisia väriaineita oikein tarvitaan? Jos mansikkajugurtti ei ole mansikkaa nähnytkään, tuleeko siitä jotenkin mansikkaisempaa punaiseksi värjäämällä? Olen pitänyt esimerkiksi Valion jugurteissa ja viileissä runsaasti käytettyä punajuuriväriä jotenkin "luonnollisena" väriaineena, mutta mitä vielä: se on toiselta nimeltään betalaiini, eikä E162:na tunnettu aine ole luontoa nähnytkään, päinvastoin. Arla Ingmanin samanvärisissä (punaisissa) tuotteissa käytetään yleisesti E120:tä, joka on kaikkien lisäaineita kyttäävien kasvissyöjien ja muidenkin kauhu: se uutetaan kuivatuista cactylopius coccus -kirvan naaraista. No, ainakin Ingman ilmoittaa lisäaineistaan rehellisesti toisin kuin Valio, joka kätkee e-koodin luonnolliselta kuulostavan nimen taakse.

Olen viime aikoina alkanut tarkkailla lisäaineita entistä enemmän silmä kovana, joten postaus aiheesta on luvassa lähipäivinä! Tällä erää syömme ruman näköisen Sojademme iloisina loppuun.

Kokkisotahenkinen risotto

Mieheni on liittynyt työpaikkansa luomupiiriin, mikä tietää sitä, että meille tulee kerran viikossa epämääräinen ja multainen kassillinen erilaisia vihanneksia. Idea on mahtava (viljelijä poimii vihannekset aamulla ja tuo ne sitten itse paikalle) mutta lopputulos toisinaan hiukan sekalainen; viljelijä tietenkin toimittaa sitä mitä milloinkin sattuu olemaan, viime viikkoina jättimäiset määrät kurpitsaa ja eilen muun muassa kummallisen valkoisen vihanneksen, josta emme ottaneet selvää. Se näkyy tässä vasemmalla, kertokaa jos olette viisaampia kuin minä:

Valkoisen kummallisuuden lisäksi kassissa oli tällä kertaa porkkanoita ja vihreä tomaatti, ja lisäksi kaivoin kaapista sipulia, valkosipulia, kikherneitä ja "tomate fritoa", eräänlaista maustettua tomaattipyrettä. Kuullotin ensin kasviksia, lisäsin sitten hyvää risottoriisiä (muutaman desilitran), paistoin näitä yhdessä hetken ja lisäsin sitten kiehuvaa vettä (noin kaksi kertaa riisin määrä) ja suolattoman liemikuution. Jätin pannun tulelle noin vartiksi ja heitin lopuksi mukaan tölkkikikherneet ja tomate friton. Nam!

 Yllä jo hieman koluttu lopputulos ja alapuolella tyytyväinen haarukoitsija:

Lempiruokatortillat

Moni on kysellyt, onko Iriksellä jotain ihan tiettyä lempiruokaa. En ole tähän mennessä osannut mainita muuta kuin jäätelön, goji-marjat sekä yleisesti pastan, mutta viime viikkojen aikana yksi on noussut yli muiden: tortillat! Itse tortillaleivän syöminen onnistuu Iriksen kahdeksalla hampaalla vielä jotenkin puolinaisesti, mutta parasta onkin täyte, jota voi syödä haarukalla, jee!

Herkkutortillat

täyte:

1 sipuli
1 purjo
2 (vihreää) paprikaa
1 tlk kidneypapuja
1 tomaatti / 1 tlk tomaattipyrettä
ripaus chiliä / kuminaa / jeeraa

Pilko sipulit & purjo & paprikat helposti syötäviksi paloiksi. Kuullota öljyssä kypsiksi (n. 15 minuuttia) ja lisää sitten hyvin huuhdellut pavut, pieneksi pilkottu tomaatti tai tomaattipyre. Mausta makusi (ja vauvan maun!) mukaan.

...lisäksi tarvitset vielä guacamolea (hyvä resepti löytyy mm. tästä blogista) sekä tortilloita (valitettavasti en tällä kertaa jaksanut pyörittää niitä itse; toisen kerran postaan niistäkin!)

Nyt se juo!

 Iris on viime viikkoina alkanut häkellyttävän omatoimisesti tarttua sekä ruokailuvälineisiin (sormiruokailijasta on siis hyvää vauhtia tulossa lusikka- tai oikeastaan paremminkin haarukkaruokailija, haarukkaan on nimittäin helpompi keihästää ruoanpalasia) että vesilasiin! Tässä tämän illan harjoituksia...

...aluksi suuhun menee monta hörppyä, mutta sitten lopuksi onkin paljon kiinnostavampaa tunkea sormet lasiin. Tässä onkin hyvä tilaisuus taas pohtia omaa suhtautumistaan sormiruokailun (tai ehkä tässä vaiheessa pitäisi puhua pikemminkin lapsentahtisesta syömisestä tms. yleensä) sotkevuuteen... antaako lapsen touhuta ja kokeilla täysin oman mielensä mukaan vai pistääkö joku roti riisikakkujen heittelyihin? Itse sompailen näiden kahden ääripään välimaastossa: tiettyyn rajaan asti Iris toki saa sohlata ja tunnustella, mutta siinä vaiheessa kun hän läiskyttää käsillään keittolautasta tai heittelee mustikoita pitkin maailmaa, leikki saa loppua. Olen tosin huomannut, että usein sotkeminen on merkki siitä, että nälästä päästiin jo ja että ruokahetki on tältä erää loppu. Toisinaan ruoalla leikkiminen ehkä kertoo myös siitä, että ruokaa on liiaksi asti; jotenkin en usko, että nälänhätämaiden lapset heittelevät yhtäkään riisinjyvää pois.

Muuttokaaos!!

DD pahoittelee päivityskatkosta: olemme muuttaneet (tai siis vaihtaneet asuntoa Helsingin-päässä)! Kaaos on ollut melkoinen semminkin kun olen hoitanut muuttoa kahdestaan Iriksen kanssa ja Iris parka on sairastanut h-hetkellä kamalan korvatulehduksen ja saanut mahansa täysin sekaisin antibiooteista, mutta nyt olemme selviytyneet voiton puolelle, ja taustalla näkyvistä muuttolaatikoistakin on vihdoin päästy. Ei tule ikävä! Muuttajien ruokavalio on ollut vähän kehnonlainen, ja kiireisimpinä päivinä, kun kaikki on ollut jo pakattuna, olemme syöneet lähinnä pinaattilettuja, raejuustoa, karjalanpiirakoita, banaaneja, kalapuikkoja ja riisikakkuja. Tästä se lähtee taas!