keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Vuoden mutsi!

Leo Stranius haastoi minut Vuoden mutsi -kilpailuun, ja kehotankin kaikkia lukijoitani tutustumaan hänen hauskaan blogiinsa, jossa vauvaelämää käsitellään ekonäkökulmasta -- ja jossa kirjoittajana on kerrankin isä!

1. Tunnen itseni Vuoden Mutsiksi kun saan kiukkuisen, väsyneen ja lopulta lisäksi hikisen ja riehaantuneen lapsen rauhoittumaan unille. 

2. Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on hirvittävän monen roolin yhdistäminen: kärsivällinen hauskoja juttuja keksivä äiti, kiva puoliso, hyvä ystävä, kunnon äitiyslomalainen, työelämän syrjässä kiinni pysyttelevä nuori nainen... aargh!

3. Suurin lapseltani saama kohteliaisuus on se, kun hän katsoo luottavaisesti silmiin ja antaa märän pusun.

4. Kello 12 yöllä olen yleensä netissä roikkumassa, jonkun työkuvion kimpussa, miettimässä seuraavan päivän touhuja, bloggaamassa... en koskaan nukkumassa vielä, vaikka pitäisi!

5. Kello 8 aamulla olen yleensä vielä onnellisesti unten mailla.

6. Haluaisin sanoa lapsen/lasten isälle, että olen pahoillani siitä etten aina luota siihen että osaat pukea Irikselle kaikki tarvittavat välikerrokset/muistat antaa D-vitamiinitipat/tajuat pakata hoitoreppuun lisää vaippoja ilman minun mahtavaa apuani...

7. Haluaisin sanoa omalle äidilleni, että nostan hattua sille, että jaksoit huoltaa, vaatettaa, vaipattaa, syöttää ja kasvattaa kaikki meidät neljä (kun nyt itse huomaan olevani välillä ihan kuitti yhdenkin kanssa)!

8. Viimeksi kiroilin, kun astuin legon päälle. Miten paljon voikaan sattua niin mitätön muovinpalanen!

9. En ole koskaan osannut vain tuijotella kattoon ja relata. Tämä on kyllä to do -listallani ;)

10. Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia voi tehdä, on ratsastaminen, elokuvissa käyminen sekä pitkät hyvän punaviinin ja ystävien seurassa vietetyt illat.


Heitän puolestani haasteen Appelsiinimyssy ja mansikkapöksy -blogille, jonka pitäjä toivottavasti vielä raskauden viime metreillä jaksaa vastata! :)

3 kommenttia:

  1. Noi leegot on melkein nastojakin pahempia, lähti tunto kantapäästä pariksi päiväksi kun oikein mukavasti askelsin ;)

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus, huokuu sellaista luonnollista onnea eikä mitään turhaan mystifiointia! :) Ja kohdan 2 monista rooleista haluaisin sanoa, että älä ainakaan ahdistu ystävyyden "vaatimusten" vuoksi. Olet hyvä ystävä juuri tuollaisena!

    VastaaPoista
  3. Kiitos ihana Una! Onneksi pääsen pian harjoittamaan ystäväroolia kasvotusten :)

    VastaaPoista