tiistai 6. maaliskuuta 2012

Miksi sormiruokailu?

Iris on nyt jo puolitoistavuotias. Moni lapsi on jo tässä vaiheessa siirtynyt täysin tai melkein muun perheen ruokavalioon (moni ei kylläkään ole, luin juuri tutkimuksen jossa todettiin että monissa perheissä juututaan kahden vuoden rajamaille asti, ja esimerkiksi suuresti arvostamani HIPPin ruokien karkeimmat ruoat on suunnattu yli puolentoista vuoden ikäisille) – tai ainakin neuvolan ohjeiden mukaan pitäisi. Monet olettavatkin nyt, että sormiruokavaihe on jotenkin meidän kohdaltamme ”ohi” (väärässä ovat, kirjaimellisestihan baby-led weaning tarkoittaa lapsentahtista äidinmaidosta vierottautumista, ja se meillä on vielä kesken) ja kyselevät että mitä siitä lopulta kostui. Tässä infoa sekä sormiruokailua harkitseville, sitä jo harrastaville tai muille kiinnostuneille!


Motorinen kehitys. On ollut ilo seurata, kuinka avokadosuikaleita satunnaisesti ympäri kasvojaan tökkivästä lapsesta on tullut näppärä epeli, joka nappailee yhden mustikan sieltä, toisen täältä ja osaa käyttää sekä haarukkaa että lusikkaa. Hyvä motoriikka on auttanut myös muuta kehitystä. (Iris esimerkiksi hienosti availee vetoketjuja, tarttuu kynään ja piirtää, etsii sohvan alta pudonneen nuppineulan -- ja useimmiten tuo sen kiltisti meille!) Hän on myös valtavan antelias ruokiensa suhteen ja jatkuvasti ruokkii muita, niin lelujaan kuin meitä vanhempia. 


 Suun kehitys. Sormiruokaillessa lapsi itse aktiivisesti vie ruoan suuhun ja alkaa alusta lähtien ”hienontaa sitä” ikenillään ja myöhemmin hampaillaan. Kannattaa aloittaa jostakin niin pehmeästä (avokado, banaani, keitetyt vihannekset, jne.) että jonkinlainen hienontaminen varmasti onnistuu. Kun lapsi noin puolivuotiaasta aukoo ja sulkee leukaansa useamman kerran päivästä, hänen suunsa, kielensä, poskiensa ja leukansa lihakset tekevät paljon enemmän työtä kuin sen klassisen Piltti-vauvan, joka vain avaa suunsa ja nielee. Tämä johtaa siihen (ihan tutkimustenkin mukaan) että sormiruokailevien lasten suun motoriikka on parempaa, ja he oppivat helpommin hallitsemaan suunsa liikkeitä esimerkiksi puhetta opetellessa. Tästäkin on merkkejä Iriksessä, joka osaa jo monenmonta sanaa kummallakin äidinkielellään!

Itsenäisyys. Sormiruokailun perimmäinen idea on se, että lapsi syö omaan tahtiinsa muiden kanssa, pakottamatta ja maanittelematta, oman tarpeensa ja halunsa mukaan. BLW:n filosofian mukaisesti näin kasvaa lapsia, joilla on syömisen suhteen hyvä itseluottamus ja erityisesti hyvä itsetuntemus: heille kehittyy koko elämänmittainen tietoisuus siitä, mitä juuri he tarvitsevat ja mitä juuri heidän tekee mieli. Monet ovat sitä mieltä, että näin vältetään sekä ylipaino-ongelmat sekä syömishäiriöt ja ollaan tukemassa tervettä suhtautumista ruokaan.

Reippaus ja ennakkoluulottomuus.Okei, okei, myönnän heti että Iris joskus sylkee suustaan uusia, kummallisen makuisia tai mielestään pahanmakuisia ruokia (esim. rahkaa hän jostain syystä vihaa yli kaiken). Mutta niin me aikuisetkin varmaan tekisimme, ellei se olisi sosiaalisesti kiellettyä. Useimmiten Iris maistaa mielellään hiukan kaikkea uutta, ja jo parin perusteellisen ja kaikki aistit käsittävän tutkimuskerran jälkeen hän on valmis syömään monenlaista eksoottistakin ruokaa -- mausteisia kastikkeita, miso-keittoa, sieniä, mozzarellaa, marinoituja papuja.

Stressittömyys vanhemmille. Viimeisenä vaan ei vähäisempänä: sen sijaan että olisin stressannut ruokien soseuttamisen ja/tai valmisruokapurkkien lisäaineiden kanssa, olen syönyt samaa ruokaa kuin aina ennenkin ja katsellut tyytyväisenä tyttäreni syövän samaa. Toisinaan meillä on toki ollut satunnainen hedelmäsosepurkki matkaeväänä (ja toisinaan syön niitä itsekin vähän samaan tapaan kuin monet teini-ikäiset!) mutta katson aina, että tavara on mahdollisimman aitoa (ts. ei lisättyä hedelmäsokeria, riisitärkkelystä, askorbiinihappoa tai mitään muutakaan). Ravintolassa ei koskaan ole tarvinnut miettiä, onko siellä mitään lapsille sopivaa (tai stressata sopivia eväitä) kun on voinut tilata lapselle käytännössä mitä tahansa, mutta ilman suolaa.


6 kommenttia:

  1. Täällä tuo ohrattoreseptiinkiin kommentoinut pavununohtaja kyselee hieman kokeneemmilta sormiruokailijoilta, miten olette suhtautuneet jos muut ovat tyrkyttäneet ruokaa lapselle tai tehneet muuta periaatteidenne vastaista? Tarkoitan tällä ainakin meillä harmillisen usein toistuvaa lapsen läheisten (mummit ja muut) harjoittamaa tapaa jossa kehotetaan lasta syömään, ottamaan lisää tai muutenkin huomioidaan mielestäni aivan turhan paljon lapsen ruokailua. Meillä ajattelin sen olevan aluksi vain uuden viehätystä ja menevän ohi itsellään, mutta nyt kun meillä on 1-vuotias ja sormiruokailua takana se puoli vuotta, joudun edelleen törmäämään tuohon samaan. Itse kun en halua että lapsi kokee olevansa jotenkin "reipas" tai "hyvä" jos syö paljon, mutta miten siis suhtauta noihin muihin jotka harjoittavat tätä (melko perinteistä) ajatusmallia?

    VastaaPoista
  2. onko iriksen isä muu kuin suomalainen kun sanoit että kummallakin äidinkielellään?:)

    VastaaPoista
  3. On espanjalainen! :) Se selviää varmasti jostain aikaisemmista postauksista, olemme aina melkein puolet vuodesta Espanjassa -- jossa onkin sitten ihan omat (sormi)ruokahaasteensa!

    Ja niin, tuohon muiden kasvatustuputukseen! Olen itse yrittänyt suhtautua siihen kuin mihin tahansa muuhun ristiriitaan: okei, eri ihmiset tekevät asioita eri tavalla, mutta sitten on kyllä erikseen jotain omia pikku perheemme sääntöjä, joita ei missään nimessä rikota. Suostuin esimerkiksi siihen, että Iriksen mummu tekee hänelle sosetta ja tarjoilee sitä lusikalla, mutta en siihen, että sitä tippaakaan tuputetaan tai tyrkytetään, syö minkä syö. Uskoisin että tässäkin olisi parempi sanoa mielipiteensä kauniisti ja suoraan, ja vaikka kehua sormiruokailun hyviä puolia. Monissa paikoissa sormiruokailu on muuten otettu todella hyvinkin vastaan, Iris esim. käy yliopiston lapsiparkissa hoidossa kahdesti viikossa, ja kun kerran kirjoitin johonkin lomakkeeseen, että "lapsi ruokailee itse" niin Iris on saanut viskoa siellä makaroneja vaikka kuinka sillä välin kun toiset lapset ovat kiltisti aukoneet suutaan... :P

    VastaaPoista
  4. Kiitos vastauksesta! Niin itsekin ajattelin, että parempi lapsen alusta asti jo oppia siihen että meidän perheessä on meidän tavat ja muissa perheissä voi olla toisenlaiset tavat. Mutta tosiaan sitä tuputtamista en millään kestäisi ja jotenkin tuntuu että anopille on vaikea sanoa ja "opettaa" sormiruokailuperiaatteita, varsinkin kun hän ei ole niistä edes kysynyt. Oma äitini on asia erikseen ja hänen kanssaan olenkin käynyt sormiruokailua läpi monen monituista kertaa, ja ihan rakentavassa sekä kannustavassa hengessä! :)

    Kaippa täytyy löytää sellainen mahdollisimman kaunis ja selkeä tapa huomauttaa asiasta, varsinkin kun se itseä haittaa ja olen huomannut viime aikoina myös lapsen menevän hämmennyksiin mummun ruokapöydässä "hösäämisestä". Eiköhän se tästä!

    VastaaPoista
  5. Kiitos ihanasta analyysistä! Meillä Iriksen ikäinen tyttö ja tytöt ovat tässä "rinnatusten" kasvaneet ja oppineet sormiruokailua :) Olen itse huomannut samoja asioita, juuri esim. erinomaisen sorminäppäryyden ja tuo ihana stressitön ruokailutilanne on erityisesti mieleeni! Meillä myös ollaan ennakkoluulottomia makujen suhteen (poikkeuksena se jo aikaisemmin kommentoimani liha.)

    Ruuan tarjoilu muille ruokailijoille on meillä myös tuttua, en vain ole koskaan yhdistänyt sitä sormiruokailuun. Mutta ehkä se kuvastaa rentoa otetta ruokapöydässä! :) Meillä ei myöskään ole koskaan "tapeltu" syömisestä pöydässä. Muistan nähneeni jos jonkinmoisia konsteja saada lapsi syömään (siis jo ennenkuin itse tulin raskaaksi) ja ihmettelin asiaa. Onneksi tämä on meillä jäänyt pelkäksi ihmettelyksi ;)

    Myös ulkopuolisten kommentoijien kauhesteluihin "Eikö se tukehdu?" on vastattava "ei". Ainakaan meillä ei kertaakaan ole ollut tilannetta, jossa olisin pelästynyt lapsen puolesta. Leivän murut ym on asia erikseen :)

    Jos joku pohtii alkaisiko tarjoamaan vauvalleen sormiruokaa, ainakin täältä tulee 100% suosittelut :)

    Linkistä pääsee katsomaan hieman nuhaista sormi/lusikkaruokailijaa. Terveisiä täältä!

    VastaaPoista
  6. Onpa suloinen sormiruokailija!! :)

    VastaaPoista