perjantai 25. toukokuuta 2012

Hyvän mielen haaste

Ohoh, kestipäs nolon kauan tajuta että hauska Appelsiinimyssy ja mansikkapöksy -blogi oli haastanut minut listaamaan kymmenen asiaa, jotka tuottavat hyvää mieltä. Tehtävä on tavallista haastavampi siksi että vietän viikon kahdestaan selvästi uhmaikään edenneen Iriksen kanssa, mutta ehkä se tulee sitäkin parempaan saumaan!

1. Hyvä ruoka. Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että syömme huonoa ruokaa kiireessä hotkimalla nauttimatta siitä ollenkaan! Panostan paljon ruokaan ja syön sitä aina rakkaudella. Tämä erittäin suurella rakkaudella syöty kesäkurpitsa-kesäkurpitsankukkapizza tuotiin eteeni Roomassa! Taustalla siintää iso olut, ja turha sanoakaan, että ra-kas-tan kylmää, isoa olutta!



2. Kirsikkajutut. Rakastan kirsikoita ja kaikkea niihin liittyvää. Kirsikka on ainoa maku, jossa kelpuutan myös esanssit! Tutut tietävät, että olen pitänyt yhdet jos toiset kirsikkabileetkin...

 

 3. Sosiologia. Haudon aina yliopistolta lähtemistä, mutta arkipäivän ilmiöiden ja yhteiskunnassa eri tavoin tarpovien ihmisten havainnoimisessa on jotakin, josta en kertakaikkiaan saa tarpeekseni.



4. Meri. Meren puuttuminen on ehkä se syy, miksen koskaan onnistu täysin mieltämään Madridia kotikaupungikseni. Meri tuo kaupunkeihin jotakin salaperäistä ja virkistävää, jotain jatkuvasti muuttuvaa ja kihelmöivän piristävää mutta samalla muumipappamaisen melankolista.


5. Pysäyttävät taide-elämykset odottamattomissa paikoissa. Jaksan nykyään harvoin kahlata läpi museoita muualla kuin ulkomailla: kaikkein parhaita ovat ne taidejutut, jotka tulevat kohdalle yllättäen ja piristävät päivää. Neulegraffitit, ympäristötaideteokset, ratikassa esitetty performanssi... Tämä jättimäinen veistos yllätti minut Atlantin rannalla, Pohjois-Espanjan Gijónissa.


6. Ystävät ja brunssit. Ja yleensä ne kaksi kulkevatkin sopivasti käsi kädessä viikonloppuaamuisin. Olette ihkuja!


7. Hevoset. Olen ollut pienestä asti heppatyttö. Ja olen vieläkin, vaikken enää kipuakaan viikottain hepan selkään...


8. Hauskat vanhemmat. Olen siitä onnekas, että minulla on hassut, ymmärtäväiset ja aina hyväntuuliset vanhemmat. Tässä he työntelevät vauva-Iristä ympäriinsä kirppikseltä ostamissaan retrovaunuissa...


9. Oma pikku perhe. Syksyt siellä, keväät täällä ja välillä jossain muualla (tässä kuvassa esim. Manchesterissa) mutta aina persoonallisella kolmikollamme on aika hyvät bileet.


10. Iris. Elämäni valo ja päivieni kirsikantuoksu! Tässä Iris on muuten juuri rauhoittunut päivän kolmannen raivokohtauksen jälkeen, joten hän oli kuvaushetkellä sitäkin ihanampi.


1 kommentti:

  1. Onneksi nämä pikku raivoajat ovat saman päivän aikana myös melkoisen söpösiä hassuliinejä..noin niinkuin vastapainoksi.
    Ja ooh, mitkä retrovaunut! ja ihanat vanhemmat

    VastaaPoista